keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Marita tauluksi


Kun näin ystäväni Rasmus Tikkasen (http://ardyfardy.com) tekemiä puuvenetauluja, totesin itselleni, että minun on pakko saada Maritasta (hai-luokasta) sellainen. Useamman kuukauden pohdiskelun jälkeen sain tänään itseltäni "joululahjaksi" taulun haista. Olen aivan mykistynyt sen kauneudesta. Tuhannet kiitokset Rasmus!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Puuveneilyn toinen puoli

Puuveneharrastuksen toinen puolisko purjehtimisen lisäksi on veneen kunnostus ja ylläpito. Vaikka tämän talvikauden työlista oli jo lähes täyteen buukattu, alkoi talvikauden "purjehdus" kuitenkin hommalla listan ulkopuolelta. Päätimme nimittäin uusia ruffin katon kankaan. Vanha kangas oli jo parista kohtaa parsittu kasaan ilmastointiteipillä. Itse asiassa katto ei vuotanut, mutta alkoi jo lohkeilla jälleen uusista paikoista, joten ajankohtaisuuskriteerit tulivat täytetyksi.

Homma alkoi luonnollisesti vanhan kankaan irroittamisella, joka sujuikin kohtuullisen ripeästi. Varsinainen työ oli kuitenkin vanhojen ruuvien irroittaminen, joilla ruffin luukku ja sen alahelmaa kiertävä metallikehys on kiinnitetty. Messinkiset tasapäiset ruuvit ovat kohtalaisen lujassa kiinni ja kannat rispaantuvat kohtuullisen helposti kelvottomiksi. Näin ollen ruuvien irroittaminen onkin osittain kesken, sillä muutamat ruuvit joudutaan poraamaan irti. Veneen laskuun on kuitenkin lähes puoli vuotta aikaa, joten eihän tässä tule mikään kiire, eihän?


torstai 25. syyskuuta 2014

Marita suuliin

Marita osui pukille kohtuullisen hyvin hämärässä syysmyrskyssä
Marita nostettiin syysmyrskyn ja sateen riehuessa Vesijärvellä. Luoteistuuli piti miehet kohmeessa ja tuuli suoraan suulin avoimesta ovesta sisään. Rouva onneksi asettui pukille ensiyrittämällä ja näin pääsimme sisätöihin hämärän laskeutuessa Myllysaareen.

Rouva näytti kestäneen kesän hienosti, eikä pohjan puhdistuksessa tullut vastaan mitään ikäviä yllätyksiä. Emäpuu ja ehkä erityisesti muutamat kölipultit ovat kuitenkin huonossa kunnossa ja aiheuttavat jatkuvan pienen vuodon pilssiin. Pitkien ja ruosteisten pulttien vaihtaminen on kuitenkin aikamoinen urakka, johon ei näillä näkymin talviteloilla lähdetä. Sen sijaan työlistalla on kannen maalaus, maston puulle putsaaminen ja uudelleen heloittaminen sekä sähkötöiden loppuunsaattaminen. Myös muutamat tarvikepuutteet täydennetään ennen seuraavaa katsastusta. Edessähän on monta kuukautta työaikaa, joten hommat varmasti tulee hoidetuksi, tuleehan?

Lisäksi yksi tärkein talven tehtävä on synkronoida purjehduskalenterit, jotta saamme lisää purjehdusta ensi kesälle. Päijänne kutsuu!


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Purjehduskauden päätös

Vanha rouva matkalla talvisäilöön.
Tänään oli kohtalaisen aktiivisen purjehduskauden päätös, kun Maritan masto käytiin kaatamassa Messilän kraanassa ja siirrettiin vene odottamaan nostoa Myllysaaren suuliin. Operaatio sujui hyvin, vaikkakin melkoisessa melussa, sillä Seagullista lähti pakoputki irti klemmaristaan ja alkoi pörisemään ennenkuulumattomalla tavalla jo menomatkalla Messilään. Pikafiksaus ei auttanut ja pakoputken pärinästä saatiin nauttia myös koko paluumatka. 

Talven "purjehduskauden" suurimmaksi urakaksi on kehkeytymässä  maston ottaminen puulla ja heloituksen korjaaminen ja/tai uusiminen. Tämän lisäksi kansi olisi tarkoitus maalata ja tehdä muutamia pieniä sähköpuolen korjauksia. Todennäköisesti näissä menee aikaa aivan riittävästi ja keväällä on taas kiire päällä. 

Nyt odotetaan talven saapumista ja uusien purjehdusmatkojen suunnittelua. Ensi kesänä purjehdittaneen enemmän Päijänteen puolella ja teis vaikka joskus oltaisiin Päijännepurjehduksenkin viivalla Maritalla.


maanantai 11. elokuuta 2014

10. Puuveneregatta


Lahden Purjehdusseuran jo 10. puuveneiden juhlaregatta purjehdittiin aurinkoisissa ja osin hyvinkin tuulisissa olosuhteissa heinä-elokuun vaihteessa Vesijärvellä ja Päijänteellä. Regatta alkoi perinteisesti LPS:n Ykskoivu-tukikohdasta torstai iltana, jossa viiden venekunnan purjehtijat saivat nauttia erinomaisesta paella-, lettu- ja rapuillallisesta. Ja juuri tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

Ykskoivun osuudella Maritan gastina oli lapsuunystävä Jussi.

Marita purjehti kovassa myötätuulessa (6-8 m/s) torstaina Myllysaaresta Vääksyn kautta Ykskoivuun. Matka sujui hienosti aina viimeistä 500m lukuunottamatta, jolloin ukkonen kasteli miehistön täydellisesti ja sammutti aallollaan perämoottorin ja aiheutti näin lyhyen, mutta tapahtumarikkaan purjehdushetken. Vartin taistelun jälkeen saavuimme kuitenkin Ykskoivun kauniiseen laguuniin märkinä, mutta onnellisina ja ilman vahinkoja.

Niken kanssa Kari Salmen sillalla Pulkkilanharjulla
Perjantaina osana puuveneregattaa purjehditaan eskaarideripurjehdus Ykskoivusta Vääksyn kautta Myllysaareen. Tänä vuonna eskaaderiin saatiin kohtalainen (5-6 m/s) oleva lounaistuuli, joka pakotti purjehtijat kryssimään isoja pätkiä. Eskaaderin aikana oli hyvä tarkastella omia asemiaan muita venekuntia vastaan lauantain päätapahtumaa eli puuveneregattaa silmällä pitäen. Näyttikin siltä, ettei Maritaa tulla tällä kertaa jättämään hännän huipuksi aivan yhtä helposti kuin edellisenä vuonna.

Harvinainen näky - puuvenesulutus Vääksyn kanavalla
Vääksyn sulkuun pääsimme kaikki viisi puuvenetta omana sulutuksenaan ja saimme runsaasti huomiota kanavalla olleelta yleisöltä. Perinteiset puuveneet herättävät tänä päivänä paljon huomiota kauneutensa ja harvinaisuutensa vuoksi. Nyt kun läsnä oli vielä viisi puuvenettä, joista kolme haita (Marita, Nike, Paulina), yksi Päijännefolkkari (Tuulia) ja yksi rannikkoristeilijä (Tarina), niin näky oli todella komea.

Perille Myllysaareen eskaaderimme saapui illansuussa ja ilta kruunattiin Myllysaareessa livemusiikilla ja grilli-illallisella, joka olivat molemmat erinomaisia. Miikka Kallio tarjosi jazzahtavaa livemusiikkia Martti Peipon puhallessa saksofoniaan ja kokki oli laittanut kolmea erilaista grilliruokaa illallisvieraille.


Myllysaaren vierasvenelaituri täyttyi kauniista puuveneistä perjantai-iltana.

Regatan pääpäiväna lauantaina aamu alkoi hieman sumuisasti, mutta auringon kunnolla noustua sumu hälveni, mutta tuuli oli heikentynyt huomattavasti edellispäivistä ja oli vain 1-3 m/s sekä erittäin vaihtelevaa. Klo 9 lipunnoston ja kipparikokouksen jälkeen Myllysaaren edustalle olevalla lähtöviivalle lähti seitsemän venekuntaa. Eskaaderissa olleiden veneiden lisäksi regattaan osallistui 5.5mr luokan kilpuri Lotten sekä toinen päijännefolkkari Rebekka. Juhlaregatan kunniaksi ensimmäinen lähtö purjehdittiin naiskipparein ja naiskipparin puutteesta rangaistiin yhden sadasosan lys-tasoituksen heikentymisellä sekä regattaillallisella pidettävällä selityksellä: Miksi nainen ei purjehdi kanssani?


Marita valmiina regattaan. Gasteina Mika (vas) ja Sami (kesk) sekä kipparina Sami (oik).

Ensimmäinen startti oli hieman outo, sillä oikeastaan kukaan veneistä ei ollut aivan varma että oliko annettu paukku lähtölaukaus vai sitä edeltävä merkki. Kilpailun johtajan Lehan kuuluva ääni kuitenkin selvitti tilanteen ja se oli lähtö. Marita oli onneksi kipparinsa Sami Rantasen käsissä viivan tuntumassa ja pääsi kuin pääsikin viivalta kärjessä matkaan Lottenin (5.5mr) kanssa. Hyvin kevyissä käydyssä tuulessa Marita sai karistettua muuta joukkoa koko ajan ja käväisi Lotteninkin edellä viimeisellä halssilla, mutta joutui kuitenkin taipumaan loppusuoralla nopealle veneelle. Lyssien jälkeen kuitenkin selvä lähtövoitto Maritalle! Fiilikset olivat kertakaikkiaan mahtavat ja kaikki viimevuotiset harmitukset oli pyyhitty kertalaakista pois mielestä. Mahtava homma ja lisäbuusti tulevia kesiä ja talvia ajatellen.

Marita (253) ratkaisevasti myöhässä 2. startissa. Paulina (269), Lotten (51) sekä Rebekka (12) karkaavat.

Toinen lähtö purjehdittiin heti ensimmäisen jälkeen, mutta tässä Maritan lähtö epäonnistui pahasti veneen jäädessä rannan ja lähtöviivan väliin tyveneen. Muut venekunnat karkasivat yksi toisensa jälkeen kohti ensimmäistä kääntöpaikkaa Maritan odotellessa tuulta lähtöviivalla. Loppu sujui kuitenkin hieman paremmin ja Marita tuli maaliin viidentenä juuri ennen Nikeä (hai). Oli aika lähteä nauttimaan lounasta ja punomaan uusia juonia iltapäivän lähtöihin. Pienen kädenväännön jälkeen saimme sovituksi, että iltapäivällä purjehditaan myös kaksi lähtöä, jolloin yhteensä neljästä lähdöstä huonoin pudotetaan pois.

Kolmanteen lähtöön Marita lähti agressiivisesti rannan puoleiselta poijulta, mutta juuri ennen paukkua tuuli laantui ja kaiken lisäksi Paulina meinasi tulla vielä kylkeen. Tuuli pyöri radalla niin, että pääsimme nostamaan spinnun, mutta sen selvittelyyn meni hetki ja Paulina karkasi muiden venekuntien perään, jotka olivat saaneet paremmat tuulet toiselta puolelta rataa. Marita ajeli hissukseen joukon hännillä maaliin. Tämä lähtö meni siis hylkyyn ja viimeisessä oli laitettava kaikki peliin. Päätimmekin vaihtaa lähtöpaikkaa selän puolen poijulle ja kaikki näytti olevan erinomaisesti vielä puoli minuuttia ennen paukkua. Liuimme pitkin viivaa kauniisti, mutta nyt olikin tuulen vuoro nousta eikä laantua ja lähtöviiva loppui kesken. Meidän oli pakko kääntään kohti viivaa ja ehdimme juuri ottaa varaslähdön ennen lähtöpaukkua. Viivalla oli tosin aikamoinen ruuhka ja Marita oli ainoa veneistä, joka myönsi ottaneen varaslähdön ja kääntyi takaisin 360 astetta ja lähti joukon perään. Roikuimme jonon hännillä, mutta emme saaneet ketään kiinni ja näin iltapäivän lähdöistä molemmat kaatuivat heikkoihin lähtöihin ja niistä seuranneisiin jumbosijoihin. Lyhyellä radalla lähtöjen osuus on todella merkittävä.

Puuveneregatan tulokset. Maritalle haiden hopeaa!
Yhtä kaikki regatta oli onnistunut suoritus koko miehistöltä ja purjehdusmanööverit sujuivat erinomaisesti läpi regatan. Saunan jälkeen olikin regattaillallisen vuoro, jossa saimme iloksemme kuulla, että Marita sijoittui regatassa viidenneksi ja jättipä vielä taakseen pisteen erolla toisen hain eli saimme luokkahopean ;-). Regatan vei nimiinsä päijännefolkkari Tuulia kipparinaan Pauli Lindström. Onnea voittajalle! Lotten jäi pisteen päähän ja pronssille purjehtinut haiden ykkönen Paulina kahden pisteen päähän voittajasta.


Voittajakippari Pauli takanaan regatan puuhamies Marko
Regattaillalliseen kuului myös kauneimman veneen palkitseminen ja tämäkin meni perin jännäksi, sillä peräti kuusi venettä sai ääniä ja voittajavene otti omansa kahden äänen voimin, muiden kandidaattien jäädessä yhteen. Voittajaksi kruunattiin vääksyläinen medeia m/s Tiira, joka oli mukana eskaaderissa.

Juhlaregatta painui miehistön mieleen todella onnistuneena ja mieleenpainuvana sekä hyvähenkisenä tapahtumana, josta on kiittäminen LPSn puuvenejaoston tehokaksikkoa Jarno Talvitietä sekä Marko Aaltoa. Vaikka regatassa purjehditaankin melko tosissaan, niin ei kuitenkaan totisena. Ja täällä ei tosiaankaan törmäillä, niin kuin isommissa kisoissa.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Hon är besiktigad!

Veneen katsastus on pieni askel yhteiskunnalle, mutta melko suuri tälle omistajakaksikolle! Peruskorjaukset ja varusteiden päivittäminen ovat saavuttaneet nyt jonkinlaisen tason, kun Marita saatiin katsastettua tänään. Paljon on vielä työtä jäljellä, niin kuin puuveneessä aina tuntuu olevan, mutta tämä kesä voidaan nyt purjehtia LPS:n lippua ylpeästi liehuttaen. Tuota kuvaa kun katsoo, niin ensi talvena voisi ainakin maston hioa puhtaaksi menneiden vuosikymmenten jäljistä.

Loma lähestyy vääjäämättä ja sitä myötä myös purjehtiminen. Nyt vaan tarvisi sen kesän alkaa...

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vihdoin vesillä!

Toukokuu vierähti aivan hetkessä, mutta onneksi Maritalla on monta aktiivista hoitajaa. Näin saimme kuin saimmekin veneen maalattua ja fiksattua laskukuntoon ajoissa, että kesäteatterilaiset pääsivät tekemään suuliin omaa projektiansa juhannuksen jälkeen. Venesähköt jäävät vielä laiturihommiksi, mutta onnistuuhan ne siinäkin. Samoin sisustuspuolella on pari juttua tekemättä ja moottoritelinekin pitää modifioida uusiksi.
 
Kyljet maalattu ja rouva on viimein laskukunnossa.
Marita laskettiin turpoamaan kelkalle sunnuntaina 15. kesäkuuta ja siirrettiin juuri ennen juhannusta laituripaikalleen Myllysaareen. Turpoaminen sujui melkolailla odotetusti. Kyljet turposivat noin vuorokaudessa tiiviiksi, yksi kölipultti vaatii jälleen ekstrakiristämistä ennen kuin tihuttaminen loppui kokonaan. Emäpuu on kuitenkin nähnyt parasta ennen päivänsä ja sen läpi tihkuu nyt ainakin aluksi vettä ja pilssi on koko ajan hieman kostea, aivan kuten viimekin vuonna.



Laiturissa odottamassa mastonnostoa
 Myllysaareen kraana eli mastonnostopaikka oli purettu aiemmin keväällä sen heikon kunnon vuosi ja siksi Marita pitikin ajaa Messilään tätä operaatiota varten. Tämä tapahtui perjantaina 27.6 Ukin ja Papan kanssa.
Marita Enonsaaren laiturissa kesäkuulle tyypillisessä säässä. 

Mastonnostaminen sujui hyvin ja "uusi" British Seagull moottorikin sai ensikasteensa Maritan perässä. Vielä on pientä opettelua moottorin käytössä, mutta kyllä se starttaa kun aikansa vetelee. Marita pääsi heti mastonnoston jälkeen pienelle retkelle Enonsaareen, jossa miehistö sai lämmikettä jallukahvin muodossa. Tämän jälkeen keli alkoikin parantua ja pääsimme purjehtimaan Enonsaaren ympäri ja takaisin Myllysaareen. Kausi avattu!

Marita L-253 sinitaivaan alla

Perhe Martikainen lähti heti lauantaina myös virkistämään purjehdustaitojaan Maritalla päämääränään tuttuakin tutumpi Enonsaari, jossa nuotiomakkaroiden lisäksi pelasimme rantalenttistä tuttavien kanssa. Pieni sadekuuro kasteli meidän lähtiessä paluumatkalle, mutta muuten oli poutaa ja vähän tuultakin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kevättä kevättä!


Purjehduskausi lähestyy uhkaavasti ja työlista tuntuu vain pidentyvän... Lienee tyypillinen puuveneilijän tilanne. Viime syksynä aloitettu kunnianhimoinen kylkien raapiminen ja kaarien niittaaminen on typistymässä pelkäksi kylkien hoidoksi. Suuli nimittäin muuttuu jälleen kesäteatterinäyttämöksi ja pistää aikataulut niin tiukille, ettei kaarien niittausprojektin lähdetäkään. Lisäksi rouvan emäpuu alkaa uhkaavasti lähestyä elinkaarensa päätä, joten fiksuinta olisi (myydä vene) tehdä niittausprojekti sekä muutamien alalautojen vaihto tässä yhteydessä. On tosin täysin epäselvää, että lähteekö tämä omistajaporras ikinä niin suureen ponnistukseen kuin emäpuun vaihto on.

Hommaa kuitenkin riittää, sillä kaikki sähköt tehdään uusiksi, kyljet (nyt raavittu ja hiottu suhtkoht puhtaaksi) kyllästetään ja maalataan, köysilukot vaihdetaan, kansi maalataan, maston köysistöjä uusitaan, tehdään hyttiin patjat, huolletaan uusi Seagul perämoottori ja tehdään sille teline... ja niin edelleen ja niin edelleen.

Katsotaan missä vaiheessa listaa ollaan kesäkuun puolivälissä kun rouva lasketaan turpoamaan kelkkaradalle. Kunpa olisimme olleet aktiivisempia syksyllä / talvella... Muistetaan kuitenkin leppoinen ja positiivinen asenne ja kanssaveneilijän Tuomon viisaat sanat, että tämähän on iloinen asia kun pääsee tänne puuveneen kimppuun!